Suomalaisen tapakulttuurin mukaan arkun päällä on useinmiten kukkalaite, josta käytetään nimeä arkkukoriste tai arkkulaite.
Omaiset laskevat kukkatervehdyksensä, josta käytetään nimeä surulaite, suruvihko, surukimppu tai seppele, nimet kertovat sidontatyön mallista ja sidontatekniikasta.
Muistosanat luetaan yleensä kukkien laskuvaiheessa. Ne ovat tekstattuna joko nauhaan tai korttiin.
Ensimmäisenä laskevat lähiomaiset, vainajan sydämen kohdalle. Seuraavaksi lasketaan viralliset tervehdykset ja lopuksi laskee muu saattoväki.
Kukat lasketaan poikkeuksetta arkun ympärille, ei päälle.
Kukkien laskun jälkeen vainajaa kunnioitetaan seisomalla hetki hiljaa arkun vierellä, jonka jälkeen käännytään lähiomaisiin päin, kumarretaan osanottona ja siirrytään takaisin paikoilleen.

Muita aiheeseen liittyviä töitä ovat :
- kappelin, kirkon tai muistotilaisuuden koristeet
- osanottokimput sureville omaisille
- arkun sisälle laitettavat kukat usein pieni kimppu tai yksittäinen kukka
- hautaan pudotettavat kukat myös usein pieni kimppu tai yksittäinen kukka

Arkkukoristeita on monen mallisia ja kokoisia.
- koko arkun harjan mittainen
- harjan poikki menevä
- köynnös
- kimppu
- kukkaryhmä, joko yksittäinen tai useampia

Usein käytetään myös sanaa suruvihko. Kukkien pistely tapahtuu kukkasieneen, jossa on kahva työn kantamista varten.
Surulaite on käytetyin kykkatervehdys vainajalle.
Tiettyjä väriyhdistelmiä käytetään perinteisesti mies- tai naisvainajan surulaitteissa.
Miehille valitaan usein tummempia värejä kuin naisille.
Toki on värejä kuten valkoinen ja limen vihreä, joita käytetään molemmille.
Jos vainaja on sotaveteraani, tätä kunnioitetaan usein sini-valkoisella väriyhdistelmällä.
Kukkavalinnoilla voidaan ilmentää hyvin vainajan persoonallisuutta tai myös omia tuntemuksia.
Voimakasta, herkkää, räiskyvää, tyylikästä, rönsyilevää, aivan kuten haluatte.

Surukimppu on surulaitteen ohella käytetyin kukkatervehdys vainajalle.
Se sidotaan useinmiten pyöreäksi tai pisaranmalliseksi.
Surukimppua kannetaan kukkien omista varsista.
Se voidaan sitoa kooltaan pienemmäksi, pienemmällä kukkamäärällä
kuin sienikahvaan tehty.

Muistotilaisuudessa on yleisesti pöytä, johon on sijoitettu vainajan kuva,
kynttilä sekä pieni kukkakimppu tai asetelma.
Tilaisuuteen liittyy usein myös noutopöytä ja istumapöydät, joihin on tarjolla eri kukkakoristeita.